VIHTORI PELTONEN

Kangasalan ja koko maakunnan merkkimies

Vihtori Peltonen isännöi pitäjän suurinta maatilaa. Peltoa ja niittyä oli 214 hehtaaria ja metsää yli 2000 hehtaaria. Maatalousoppia oli haettu Mustialan voutikoulusta 1885 ja sen jälkeen Saksanmaalta. Hän alkoi innokkaasti soveltaa uusia oppeja käytäntöön.

Kuva_17

Uusi päärakennus rakennettiin heti sukupolven vaihdoksen jälkeen 1890, sitten sadan lehmän tiilinavetta. Tila olikin karjanjalostuksen uranuurtajia, joka mm. piti omaa karjantarkkailua ja mittalypsyjä paljon ennen kuin maahamme saatiin virallinen karjantarkkailu. Jo  v. 1901 Peltonen osti Ruston Proctor  -merkkisen lokomobiilin puimakonetta pyörittämään. Oma puhelinlaitos yhdisti kartanon kaikki asumukset ja työtilat ennen kuin liityttiin Kangasalan Telefooniyhdistykseen v. 1894. Oma sähkölaitos aloitti toimintansa v. 1915, ennen Kangasalan Sähkölaitosta. Taloon hankittiin pitäjän ensimmäinen kuorma-auto, T-Ford v. 1920 ja saman tien Kangasalan ensimmäinen traktori, Kullervo. Vihtori rakensi myös oman rautatieaseman, josta vietiin maidot omaan maitokauppaan Tampereelle ja polttopuita Helsinkiin.

Kartanossa oli 30 työntekijää, ja Vihtori piti heistä hyvää huolta. Hän perusti mm. yksityisen työväenavustuskassan. Vihtoria luonnehdittiin maatalousliikemieheksi. Hän kuului Tampereen Kauppaseuraan ja oli Suomen Maanviljelijäin Kaupan SMK:n suurimpia jäseniä ja MTK:n perustajajäsen.

Vihtori Peltosella oli vahva maausko ja uudeksi sukunimekseen hän ottikin alkuperäisen Eerolan sijaan Peltonen. Hän halusi aina pitää kiinni talonpoikaisista juuristaan ja kulki usein sarkavaatteissa. Tähän piirteeseen liittyy paljon tarinoita, joissa Vihtori ilkikurisesti halusi osoittaa, että löytyy sitä rahaa sarkatakinkin kätköistä.

Vihtorin kulttuuririennoista kertovat oma elokuvateatteri sekä Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan kestitykset Heramajärven rantahuvilalla.

Vihtorin puoliso oli Ida Valkkinen Kuorevedeltä. Heillä ei ollut lapsia ja omaisuus testamentattiin perustettavalle Vihtori Peltonen-Lihasulan Säätiölle. Sen perustaminen käynnistyi Vihtorin kuoleman jälkeen 1928.

Vihtorin ja koko kylän historiikki on taltioitu Säätiön kustantamaan ja Raine Raition v.2000 kirjoittamaan kirjaan: Lihasula, Palko ja Lisko.